Käännekohta - tarina 2
Edellisessä postauksessani kerroin siitä, kun löysin kangasmaailman pariin loppuvuodesta 2012. Vuoden 2013 aikana painettiin valtava määrä kankaita, joissa oli minun suunnittelemiani värikkäitä kuoseja... SWEET DAYS, PEPPI BLOOM, THE RACE, SCANDIFRUIT (päälläni yllä) ) - vain muutamia mieleenpainuvimpia kuoseja mainitakseni. Monet yritykset ottivat minuun yhteyttä ja toivoivat minun suunnittelevan jotain heidän mallistoihinsa, joten työskentelin uusien kuosien parissa lähes taukoamatta. Minulla oli valtavasti ideoita ja sain olla onnekas, että luovuudelleni oli löytynyt sopiva yleisö. Päätin myös valmistaa ensimmäisen oman kankaani kuosilla PONY BLOOM. Siitä tuli menestys, jonka ansiosta uskalsin lähteä tuottamaan lisää omia kankaitani.
Päätin myös kehittää pienen vaatemalliston PONY BLOOM -kankaasta. Markkinointikuvat: Tanja Björndahl.
Mutta usein menestyksen mukana tulee myös surua. Kaikkien upeiden yhteistyökumppaneiden joukossa oli myös niitä, jotka eivät pitäneet siitä, että laajensin liiketoimintaani ja sain enemmän huomiota kangasmaailmassa. Herkkänä ihmisenä minun oli vaikea ymmärtää, miksi joku ei kestänyt pientä menestystäni ja halusi aiheuttaa minulle vahinkoa. Mutta tapahtunut opetti paljon. Yritysmaailmassa voi joskus olla todella raakaa. Kaikki ihmiset eivät ole reiluja ja ystävällisiä muita kohtaan, mutta onneksi monet ovat ja he ansaitsevat suurinta kunnioitusta. Mielestäni kunnianhimossa ei ole mitään pahaa, ja on sallittua pyrkiä kohti menestystä - mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Muita tulee aina kunnioittaa - erityisesti mikäli he ovat osa menestystäsi.
Vastoinkäymisten myötä minun oli tehtävä töitä entistä kovemmin. Tilaustöistä saamani korvaukset pienenivät, ja minun oli suunniteltava entistä enemmän kuoseja, jotta sain pidettyä suunnittelutyön taloudellisesti kannattavana. Pian minusta alkoi tuntua siltä kuin olisin työskennellyt kokoonpanolinjalla - suunnittelin kuoseja toisensa jälkeen ja aloin pikkuhiljaa menettää alkuperäisen innostukseni suunnitteluun. En tavoitellut rikkauksia, mutta olisi kuitenkin ollut suotavaa saada ruokaa pöytään. Tiesin, etten voisi kovin pitkään jatkaa uusien kuosien luomista ilman romahdusta. Minun oli saatava enemmän valtaa päättää, mitä suunnitella ja milloin.
Päätin siirtyä yhä enemmän omaan kangastuotantoon, mutta se ei ollutkaan niin helppoa kuin kuvittelin. Yritin tehdä yhteistyötä useiden tehtaiden kanssa, mutta katastrofit seurasivat toisiaan - oli viivästyksiä, huonoa laatua ja kamalaa asiakaspalvelua. Menetin paljon rahaa ja ennen kaikkea luottamuksen työhöni.
Olin kuitenkin päättänyt olla luovuttamatta. Suunnittelu merkitsi minulle todella paljon, ja minun oli löydettävä keino, jolla saisin homman toimimaan.
Kannattiko sinnikkyys?
Jos olet utelias, pysy kuulolla ja jää odottamaan lisää SHALMIAKin tarinoita...